Jutun lähetti Kariluotoska , Lokakuun 5, 2004 kello 23:31:58
Re: Ratojen unohtelijaVastineena juttuun: Re: Ratojen unohtelija, jonka kirjoitti: Vinkki , Lokakuun 5, 2004 kello 21:44:58:
Minä(kin) pyrin unohtamaan älyllisen ajattelun ja annan sen radan mennä jonnekin pikkuaivojen ja selkäydinjatkeen perään. Ajattelen rataantutustumista enempi tanssituntina kuin matikantuntina, niistä numeroista ei ole lennossa mitään iloa eli aivot voi hyvin jättää narikkaan ja antaa kropalle vallan. Eli ei 1-2-3 vaan suoraan - haltuun - ympäri - eteen - chachachaa!. Samaten käytän tuota pätkimistä eli ensin tulee alkusuora/kiero, sitten tulee ensimmäinen kiepahdus, toinen kiepahdus ja loppusuora/kiero. Jos ei se rata ole mun liikemuistissa kun tutustuminen päättyy, teen sen vielä mielikuvaharjoituksena muutaman kerran. Koskaan en ainakaan muista unohtaneeni rataa, mutta jos olen unohtanut niin dementia onkin ajateltua syvemmällä ;-)
Yksi neppi lisää: koirille opetetaan esmes tokoliikkeitä niin että aloitetaan lopusta. Näin liikkeen suoritus helpottuu kun loppu lähenee. Jos se toimii koirille niin miksei ohjaajillekin... Mä tutustun rataan niin että ensin katson viisi vikaa estettä, eli kun pääsen loppusuoralle ja paine kovenee (olettaen että alla on nollaa eikä hyllyä), olen tavallaan kaikkein tutuimmassa maastossa. Siitä on sekin hyvä puoli että kun 98% muista ohjaajista aloittaa alusta, mä saan jonkun aikaa pyöriä kentällä hyvissä tiloissa ennen kuin nopeimmat saa kiinni.
Älä stressaa muistamistasi! Stressi vie sulta viimeisetkin saumat rentoutua ja sikakireenä on hankala muistaa edes nimeään. Hommaa mantra jolla poistat nykyisen Mä en muista tätä ikinä -lauseen, vaikkapa Mä olen metsän ruhtinas ja muistan tämmösen radanpätkän vaikka vasemmalla käpälällä. Lykkyä pyttyyn!