Jutun lähetti Mikko Aaltonen , Syyskuun 28, 2004 kello 21:19:35
Re: kotona taasVastineena juttuun: kotona taas, jonka kirjoitti: Miira , Syyskuun 28, 2004 kello 13:55:35:
Ajattelin hieman minäkin kertoa ajatuksiani aina niin positiiviselle Suomen agilitykansalle.
Mutta ensiksi kiitoksia kaikille TODELLISILLE kannustusjoukoille. Suuri kiitos koko joukkueelle kepoineen ja ketyineen mahtavasta joukkuehengestä.
Erityisen suuren kiitoksen ansaitsevat Ari Honkanen ja Minna Saarelainen erittäin hyvin hoidetusta joukkueenjohdosta, positiivisesta kannustamisesta, myötäelämisestä, koirien ja siinä sivussa ihmistenkin hieronnasta, autokuskeina toimimisesta jne. Teitte erittäin pitkiä päiviä, mutta silti jaksoitte hoitaa homman täyden kympin arvoisesti. Paljon kiitoksia myös Suomen Kennelliitolle ja Sertille!
Joukkueiden kokoonpano vahvistetaan torstaina kisapaikalla, eli päivää ennen itse kisojen alkua. Tämän jälkeen kokoonpanoa ei voi enää muuttaa, eikä varsinkaan kesken kisan, kun toinen rata on jo juostu. Esimerkiksi Ranska oli ilmoittanut kisaan yhteensä kuusi maxikoiraa ja ketkä tahansa näistä kolmesta oli mahdollista valita joukkueen kokoonpanoon tuolloin torstaina. Ja sama tilanne oli käsittääkseni myös Suomella, eli jos joku maxijoukkueen koirista olisi loukkaantunut esim. torstain harjoituksissa eikä Tottia ja Eevaliisaa olisi enää ehditty lennättää paikalle, olisi Ava voitu nimetä joukkueeseen.
Cisy siis todellakin loukkasi jalkansa ensimmäisellä joukkueradalla lauantaiaamuna ja ontui pahasti. Valitettavasti maxien joukkueradat olivat peräkkäin eikä Cisy ehtinyt toipumaan. Onneksi Saarelaisen Minna oli paikalla ja heti antamassa hoitoa jalkavammaan, ja niinpä sunnuntaiaamuna Cisy pystyi liikkumaan jo täysin normaalisti.
Joku tuolla alla vihjasikin että olisko ollut asennekysymys kun "koira joka oli niin loukkaantunut ettei voinut osallistua joukkuekisan toiselle radalle kisasi kyllä sitten sunnuntain iloisesti henkilökohtaisessa kisassa".
Ja asennekysymyshän tämä olikin: koiraa, joka ei suostunut edes ravaamaan, ei haluttu laittaa starttaamaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut doupata koira riittävän vahvoilla kipulääkkeillä ja kisata iloisesti myös joukkuekisassa. Tällä kertaa vallitsi kuitenkin tällainen asenne, joka toivottavasti jatkossakin vetää pidemmän korren agilityharrastajien keskuudessa.
Joukkuekisa kolmen koiran joukkueella on raaka juttu ja ihan jo lajin herkkyyden sekä tällaisten kesken kisan tapahtuvien loukkaantumisten vuoksi toivoisinkin että myös MM-kisoissa voitaisiin palata takaisin neljän koiran joukkueisiin, tarvittaessa vaikka pidentämällä MM-kisat neljäpäiväisiksi.
Italiassa kisanneen Suomen maajoukkueen yksi yleinen vitsinaihe oli nämä juttupalstan kirjoitukset. Mietittiin että missä päästäisiin nettiin lukemaan juttupalstalta viimeiset ohjeet ja neuvot ja kisan jälkeen selvitykset että mikä meni vikaan. Valitettavasti hotellissamme ei ollut kuitenkaan nettiyhteyksiä tarjolla. Vaikka tämä olikin sellaista huulen heittoa niin vakavasti puhuen en usko että näillä ainaisilla negatiivisilla ja vihjailevaan sävyyn tehdyillä kirjoituksilla autetaan tulevia maajoukkueita mitalijahdissa.
Lopuksi on ihan pakko todeta että vaikka jokainen tosissaan oli kisaamassa ja itse kukin joutui pettymään, niin meillä oli Italiassa ja sitä ennen maajoukkueleirillä aivan helvetin hauskaa ja marraskuussa lystinpito jatkuu, kun suuntaamme kohti Norjan PM-kisoja!
mikko