Jutun lähetti nti X , Syyskuun 15, 2009 kello: 14:17:07
Re: Päivässä mestariksiVastineena juttuun: Re: Päivässä mestariksi, jonka kirjoitti: Hra X , Syyskuun 15, 2009 kello: 12:21:21:
Hra X kirjoitti:
» nti X kirjoitti:
» »
» » Mitä nuoren koiran opettamiseen tulee niin mitä väärää siinä on? Kyllähän pentujen kanssa leikitään ja revitetään muutenkin, jos siinä samalla koiraa opetetaan menemään kahden siivekkeen välistä tai muuten niitä kiertelemään (ilman rimoja) niin miten se eroaa normitouhuista? Kyllähän tokoakin tahkotaan pennusta alkaen eikä siitäkään meuhkata...» Ei olekaan väärää, on ihan oikein, mutta, nuorena opettamisen ja oppisen juoneen sisältyy selkeästi tarkoitus saavuttaa itselleen mainetta ja olla esillä näissä piireissä sen avulla. Agilitystä on joillekin tullut keino nostaa itsensä jalustalle. En tarkoita ketään tunnettua kouluttajaa tai kouluttajia. Puhun ihan muista ihmisistä.
» No, toki työtä se vaatii eikä tule ilmaiseksi, hatun noston arvoista siis.
» Mutta, tämän koiran iän nuoruuden lisäksi olen törmännyt rotukysymykseen. En osaa muista lajeista sanoa, no ehkä puolustuspuolella, mutta agilityä on alkanut vaivata rotu-sorto. Minulla sattuu olemaan todellakin "väärä" rotu, joka ei yksinkertaisesti voi olla minkään sorttinen osaaja. Puhumattakaan ohjaajasta, joka niin väärän rodun on valinnut. Tästä on myös konkreettista kokemusta, ei ole vain mutu-tuntuma. Ja näillä on vaikutusta laajemmaltikin.
No itse olen ns. nobody agilityssä mutta silti saavuttanut paljon ja kisannut joka vuosi sm-kisat ja karsinnat. Minä ainakin opetan koiraa ihan pienestä pitäen jo siksikin etten malta olla opettamatta ;D Toisilla on vaan erilaisia tavoitteita.Tuosta rotukysymyksestä olen täysin samaa mieltä, itseltä löytyy toinen yleisempi "agirotu" ja toinen joka ei sitä ole ja kyllä siinä ennakkoluuloja saa osakseen. Toisaalta sitten kun sellaisen kanssa menestyy ja näyttää muille mitä sekin osaa, niin se menestys on oikeestaan vielä makeampaa ;-)