Jutun lähetti umpimielistä , Huhtikuun 25, 2008 kello: 22:15:34
Re: Seuran sisällä kuhisee..vai ei?Vastineena juttuun: Re: Seuran sisällä kuhisee..vai ei?, jonka kirjoitti: Anu , Huhtikuun 24, 2008 kello: 15:28:21:
Tämä on niin totta! Minä manaan arkielämässäkin sitä, kun ei Suomessa kauppaan astuessa myyjät/kassat välttämättä tervehdi etc. ja varsinkin jos olet puolituttu jonkun kanssa, niin on ihan kummallista, että joskus puolituttusi tervehtii ja joskus ei! Ihan outoa. Jos minä olen keskustellut joskus jonkun kanssa, niin totta vie tervehdin myös häntä jatkossa ja höpöttelen radoista, koirista etc. Olen useita kertoja käynyt Saksassa ja saksalaiset tervehtivät toisiaan vaikka ei tunnettaisi (esim. yleisissä tiloissa, vaikka leipomoon astuessa). Hyvät käytöstavat kunniaan!
Anu kirjoitti:
» Vuosia täällä ulkomailla asuneena olen tottunut tervehtimään kaikkia, myös täysin vieraita, se kun on maan tapa (joskus rasittavuuteen asti).
» Kisoissa tervehditään myös kaikkia, toisia tuttavallisemmin kuin toisia. Ei mua tulla sen enempi onnittelemaan hyvästä radasta, palkintopallilla vain ja parhaimmat kaverit. Piirit ne on täälläkin, mutta kohteliaammat. Tosin kaikki saavat aplodit suorituksestaan (oli sit nolla tai EL), hyvät nollat saavat aikaan huutoa riippumatta radan suorittajasta. Itsekin kuulun "piireihin", mutta omiin sellaisiin, on omat kisakaverit, yhdessä istutaan iltaa, suunnitellaan kisakalenteria yms. Kisapaikoilla juttelen kyllä sen "kermankin" kanssa ja tunnen heidät aika hyvin, mutta henk. kemiat eivät vain mene kaikkien kanssa yksiin. Ja eivät varmasti ole nokkavia ihmisiä, muutama mun valmentajia. Mutta siviilissä en jaksaisi kauaakaan heidän seurassaan, kouluttajina ihan erinomaisia.
» Mulla on nykyään Suomessa vaikeuksia kun olen tottunut kohteliaaseen käytökseen ja tervehtimään muita. Sanoin hammaslääkäriin mennessäni koko odotussalille huomenta ja kaikki pakenivat lehtiensä taakse, muutama vanhempi rouvashenkilo mutisi jotain takisin...