Jutun lähetti Arto , Marraskuun 12, 2007 kello: 14:54:06
Re: lisäysVastineena juttuun: Re: lisäys, jonka kirjoitti: Johanna Väisänen , Marraskuun 11, 2007 kello: 18:46:39:
Johanna Väisänen kirjoitti:
» Sellaiset koirat, joilla motivaatio ei riitä pitämään yllä maksimaalista vauhtia fysiikkaan nähden ei mielestäni ole mitään tekemistä kisoissa. Agilityä pitää harrastaa vain sellaisen koiran kanssa joka siitä tykkää niin paljon, että menee myös kovaa.» Toki osalla koirista tulee fysiikka vastaan (esim. rotikka vs. bordercollie), mutta sille taas ei mahda mitään. Rotikalle sopiikin paremmin jokin muu harrastus tämän takia kuin agility. Tai sitten on vain tyydyttävä harjoittelemaan ja kisaamaan sillä tasolla mihin sen rotuinen koira fysiikaltaan yltää. Ja tyytyä olemaan kakkosluokassa, hyväksyä se tosiasia, että raskasrakenteisen koiran kanssa ei huippuaikoja tule ja nauttia vain agilitystä itsessään. Jos kovemmat ajat kiinnostavat, voi seuraavaksi koiraksi hankkia ketterämmän otuksen, toki ei niistäkään kaikista kovia menijöitä tule. Agility kilpailulajina kuitenkin minun mielestäni on ohjaajan omien taitojen ja koiran kanssa yhteistyön toimivuuden testausta valvotuissa olosuhteissa (säännöt, tuomari jne). Yhteistyötä ja toimivuutta voi testata alemmissakin luokissa. Luokkia ne ovat nekin. Agility on kuitenkin myös nopeuslaji, ja nopeat nollasuoritukset ovat lajin keskeinen tavoite. Jos nopeisiin nolliin ei pääse, niin turha sen takia on rueta sääntöjä toivomaan itselleen mieleisemmäksi ja helpommaksi ;).
On aika hämmästyttävää kuulla kommentteja, joissa vaaditaan joko vaihtamaan lajia tai koiraa sen takia, että koira ei jostain syystä sovi agilityyn kun samaan aikaan ihannoidaan harrastusta sen takia, että se on avoin kaikille koirille ja meillä Suomessa harrastetaan niin monella eri rodulla ja agility sopii kaikenlaisille ihmisille. Viimeksi eilen kuulin taas eräältä harrastajalta, että jos koira olisi ollut sentin parin korkeampi, niin sillä ei harrastettaisi agilityä.
Kenen laji tämä nyt sitten oikein on? Vähän väliä puhutaan jaosta harrastajiin ja kilpailijoihin, mutta kukaan ei oikein osaa määritellä sitä selkeästi kun aina palataan näihin samoihin kysymyksiin. On vain se yksi oikea "virallinen" kilpailumuoto ja jokainen voi ottaa siitä irti minkä itse saa tai sitten vaihtakoon lajia. Näinkö se on? Sitten en yhtään ihmettele, miksi on aivan sama minkälaiset kilpailusäännöt on kun tasa-arvo ei edes ole tavoite. SLU:n reilun pelin säännöissä mainitaan, että
"Tasa-arvo ei tarkoita samanlaisuutta eikä tasapäisyyttä vaan erilaisten
ihmisten samanlaista arvoa."Asenne, joka tulee esiin näistä vaihdalajia/koiraa-kommenteista, ei ainakaan ole viesti tas-arvoisuudesta. Minusta alkaa tuntua, että liittyminen SLU:hun ja reilun pelin sääntöjen markkinointi on ollut vain keino saada laji tuntumaan urheilulta jotenkin taikatemppuna. Jos urheilun etiikka tulee uutena ilmiönä mukaan lajiin niin pitäähän sen muutoksen näkyä jossain. Se muutos pitää tulla sisältäpäin. Jäsenyys SLU:ssa ei vielä tarkoita sitä, että reilun pelin säännöt astuvat heti voimaan kun viralliset paperit on kunnossa.
Urheilun henkeen kuuluvan avoimuuden ja "vallankäyttöä vaikenemalla"-kabinettikulttuurin välillä on iso kuilu.