Jutun lähetti ninni , Heinäkuun 13, 2007 kello: 12:42:51
Re: Alaikäraja kisoihin (ohjaajalle)Vastineena juttuun: Re: Alaikäraja kisoihin (ohjaajalle), jonka kirjoitti: vanha junnu , Heinäkuun 12, 2007 kello: 23:23:22:
vanha junnu kirjoitti:
» MariaR kirjoitti:
» » Itse, 8 vuotta agilityä harrastaneena ja 10-vuotiaana aloittaneen, koen agilityn rikkaudeksi eri ikäiset ihmiset. Se että erilaiset ja eri ikäiset ihmiset kokoontuvat saman asian ympärille opettaa sekin lapsille jotain. Tämä on juuri agilityn yksi hienoimmista asioista: niin erilaiset ihmiset voivat lajia harrastaa.» » Itse en ole kokenut mitään negatiivistä siitä että lajin nuorena aloitin. En mitään painostusta, ikärasismia, huonoja esikuvia yms. Olen oppinut olemaan erilaisten ihmisten kanssa ja kokenut niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin.
» » En kannata mitään junnu-sarjaa, sanon vain että se olisi rahan tuhlausta. Ja aivan kuten Leena jo tuolla ylempänä totesi, koulutusryhmien jaossa ei pitäisi kiinnittää huomiota ohjaajan ikään vaan tasoon/tavoitteisiin!
» Samaa mieltä! Olen itsekin junnu (enään tämän vuoden, mutta kuitenkin) ja pidän ikäskaalaa rikkautena! Istuimme tuttavaporukan kanssa agikisoissa ja totesimme vain, että me kolme naista voisimme olla tytär-äiti-isoäiti :D
» Junnuja ei todellakaan ole niin paljon että siitä saisi kannattavan luokan ja jos se järjestettäisiin kaikissa kisoissa niin varsin tyhjä olisi... Olen kisannut agissa 13 vuotiaasta asti, enkä koe saaneeni sen suurempia traumoja kuin mitä voi saada kadulla kävelemisestä. Kyllä ne lapset saavat huonoja vaikutteita ihan toisiltaan, mielestäni agilityihmiset ovat yleisesti ottaen varsin siivoa porukkaa, ainut kerta kun olen nähnyt alkoholia oli juhannuskisat, ja eiköhän sitä löydy juhannuksena aika lailla kaikkialta muualtakin.
Ite olin yhdeksän kun aloitin agilityn ja 10 kun olin ekoissa kisoissa ja vieläpä voitin. Kisoista saamani mitalli on edelleen kunnia paikalla. Olen nyt harrastanut agilitya 10 vuotta. Tämän kymmenen vuoden aikana olen monen monta kertaa meinannut lopettaa. Ensin kaikki kohteli mua kuin lasta, koska olin ainoa nuori seurassamme. Sitten kun olin 10-13 vuotias sain itseni mielestä aivan turhan kovaa kritiikkiä(uusi koulutusohjaaja). (Muut kohtelivat edelleen kuin lasta.) En sillä että se ei olisi ollut paikallaan, mutta itse en lajia harrastanut tuolloin kuin yhteisenä aikana rakkaan koirani kanssa. Sain tietty myöhemminkin kovaa kritiikkiä, mutta opin ajattelemaan sen rakentavana palautteena. Näin jälki käteen kun ajattelen asiaa, en tiedä olisinko pärjännyt niin hyvin kisoissa mitä pärjäsin(tällä hetkellä en kisaa ollenkaan) jos en olisi saanut niin kovaa palautetta kuin silloiselta koulutus ohjaajaltani sain. Nykyään kun tulen radalta tiedän heti mikä meni pieleen ja kuinka sen olisin voinut tehdä toisin. Myös nolla radoiltani löydän paljon virheitä. Nykyiset koulutus ohjaajani on tottunut siihen että itse kerron heti radalta tullessa mikä meni pieleen ja kuinka sen voisi tehdä toisin. Tai sitten he kyselevät että miksi koira teki pidemmän kaarroksen tuossa kohtaa jne. He itse sitten kertovat lopuksi kaikki hyvät puolet :D