Jutun lähetti Majka , Lokakuun 6, 2006 kello: 16:42:39
Re: Agilitystä on hyötyä muuallakin...Vastineena juttuun: Agilitystä on hyötyä muuallakin..., jonka kirjoitti: Sarianna , Lokakuun 6, 2006 kello: 16:04:38:
Hyvä Lilla! :-)
Kyllä agilitykoira ketteryyden hanskaa. Meillä agility on tehnyt vaan sikäli hallaa ketteryydelle, että kun agilityssä pitää olla vauhtia ja intoa ja koiran edetä reippaasti, niin se näkyi pitkään myös meidän ketteryydessä... (joka oli kuin yhtä agilitynäytöstä)
Ketteryydessä kun pitää osoittaa hallittavuutta alusta loppuun, jokaiseen etenemiseen odotetaan erikseen lupa, välillä koira etenee yksin ja sitten pysähtyy kesken kaiken tiettyyn kohtaan ja odottaa ohjaajaa, välillä taas kuljetaan vierekkäin, välillä koiran pitää selkeästi edistää ja ohjaaja tulee pienellä viiveellä perässä jne. Ei sovi agilitypolskin ajatusmaailmaan sellainen! sanoo Miklos.
Ja kun vielä samaan aikaan kun koiran pitää olla maltillinen ja pysähtyä ja odottaa lisäkäskyjä etenemiseen, niin sen pitää myös osoittaa rohkeutta ja halukkuutta edetä eikä se saa epäröidä. No, onneksi kun intoa on liikaa niin sitä on helpompi yrittää hillitä kuin saada innottomalle lisäintoa.
Pikku-Moppi on myös aloitellut ketteryystelineitten harjoittelua, jo 9-viikkoisena. Aluksi käytiin syömässä namia epämiellyttävällä alustalla ja putkella. Liikkuva tynnyrisilta oli paljon pikku-Moppia korkeampi, joten sille piti monta viikkoa nostaa pentu. Siinä sitten istuttiin ja kuljettiin toiseen päähän ja nostettiin alas. Ja kun koira on niin pikkuinen niin ei se silta edes heilu. ;-D
Keinua harjoiteltiin ihan alusta asti myös, ongelman aiheutti se, että pentu oli niin heppoinen että vaikka se tassutteli yli puolivälin niin keinu ei vaan kääntynyt (siinä on aika raskas paksu puulauta). Pyysin aina jonkun apuun kääntämään keinua ja he eivät olleet uskoa että voi olla niin höyhenkoira harjoittelemassa että ihmisen pitää keinu kääntää. Hyviä ilmeitä porukoilla! :-D
Nyt kun Moppi on 7 kk niin se jo osaa tassutella tynnyrisillan, epämiellyttävän alustan, keinun (kääntyy jo itsestään) ja putken. Uusin valloitus on tikkaat (joita Miklosin kanssa mentiin yli sata kertaa avustettuna ennen kuin Mr Köntys oppi), jotka sujuu tosi hyvin, vähän pidän vatsan alta kiinni siltä varalta että takajalat menee solmuun, mutta selvästi helpolla päästään tikkailla tämän koiran kanssa.
Olen tänä syksynä toiminut kettiskouluttajana ja se on jännä juttu että joillain koirilla tikkaat sujuu tuosta vain, joillain taas ei ole hajuakaan siitä että niillä edes on takajalat, saatika että missä ne kulkee.Kauko-ohjaus-pöytiä aletaan seuraavaksi opetella Mopin kanssa pikkuhiljaa, nyt kun se on venynyt sellaisiin mittoihin että pääsee hyppäämään pöydälle ihan itte. Pituushyppy jää varmaan odottamaan aikuismittoja.
Moppia jänskättää kaikki telineet aluksi aika paljon mutta nopeasti alkaa tykätä niistä. Tällaisia kettikuulumisia meillä.Mikolla sekä kettis- että agilitytreenit on jäissä toistaiseksi eli melkein "kaikki kiva kielletty". :-(
Majka
