Jutun lähetti Tintti , Tammikuun 6, 2006 kello 12:11:07
HYVÄ HYVÄ, ENEMMÄN ENEMMÄNVastineena juttuun: PON kaverina, kommentteja kaikilta!, jonka kirjoitti: Tintti , Tammikuun 5, 2006 kello 09:42:53:
PONin omistaja on tottunut saamaan enemmän ;) Heh!
Mervi, just tällasta tarkotin, muutkin nyt kynän varteen HOP HOP! Tällasia juttuja ihmiset oikeasti haluaa lukea, yksilöllisiä ajatuksia, koska yksikään kirja ei pysty yleistämään PONia, on se sen verran kompleksi kokonaisuus :) Tarjotaan ihmisille mitä ne oikeasti haluaa tietää!
Mun täytyy sanoa että PON on paras, aina karvan mitan edellä muita. Monesti sitä miettii että ei jukoliste, ei ne täysillä käy, mutta mistäs me loppujen lopuks tiedetään, niillä on vaan ehkä omat jutut aina meneillään :) Meidän äitee aina sano Kingistä kun se oli pieni, että "joko se on todella tyhmä ja laiska, tai sitten älyttömän viisas koira, joka suhtautuu rauhallisesti ja avoimesti kaikkeen ja miettii meistä kuinka tyhmiä nuo ihmiset onkaan". Tiedä siitä avoimuudesta aina, mutta viisas se on, ainakin sillon kun kukaan ei katsele. Väliovessa on vessanlukko, sillä kun ulko-ovessa on yhdenkädenlukko, ei ole toivoakaan että koirat olis sisällä kun tulee kotiin ellei väliovi ole takalukossa. Mutta tämäkin toimii vain sillon, kun kukaan ei katsele! Olen useampaan otteeseen yrittänyt yllyttää Kingiä että "avaa vaan, anna mennä" mutta koira vaan katsoo pää vinossa suklaasilmät pyöreänä ja yrittää tiukasti teeskennellä, ettei ymmärrä yhtään mitä siltä pyydän. Mutta kun ei ole katsomassa (tai kun Kingi luulee niin) niin ovet aukeaa sekunnin murto-osassa.
Laumana nää kolme on ihana kokonaisuus, ja taas toisaalta täys katastrofi välillä. Kerran puistossa eräs nainen kysyi, meneekö kaksi koiraa siinä missä yksikin, tai kolme siinä missä kaksikin, ja vastasin että kaksi menee siinä missä yksikin, mutta kolmas on jo liikaa välillä ;) Laumanahan nää toimii kun assan vessan kassa, mutta kun ne sitten "Liittoutuu" herättämään äippää ja iskää tai yllyttämään lenkille, niin tuntuu että mikään maailman laki ei saa niitä tottelemaan! Kuri pitää siis olla. Ja melkein voisin yhtyä Mervin sanoihin siinä, että pienenä koulutettu PON on tarvittaessa hyvä unohtamaan kaiken oppimansa, vaikka sen varmasti vielä muistaisi! Milousta tuli täysi vauva kun Lani tuli meille, ei sillä että sitä olis koskaan sen kummemmin koulutettukaan tosin, mutta kylläpä luonne muuttui yllättäen kun oli joku näyttämässä "hyvää esimerkkiä" ;) Eli kun ottaa PON-pennun vanhemman kaveriksi, se ensimmäinen näköjään vajoaa samalle tasolle ja sitten kasvetaan taas yhdessä aikuisiksi (ja voin sanoa että kaksi PON-pentua kerralla on liikaa ;).
Kyllä se välillä syö naista katsoa kun mikään ei mene perille. Koirat istuu alapihalla kolme tuntia ja tuijottaa vaan ovelle, mutta ei tule sisälle. He ovat päättäneet olla ulkona. Meikäläinen käy puolen tunnin välein kiljumassa naama tulipunasena ovella ilman että kukaan korviaan letkauttaisi. Mutta sitten kun otetaan kovat aseet käyttöön, eli RUOKA, niin johan on pientä PONia rivissä ovella tassua antamassa. Joskus sitä tulee sellanen olo että on täysin epäonnistunut koiriensa kouluttamisessa, mutta sitten tulee taas niitä päiviä että mussukat tekee kaiken mitä pyydetään ja mieli paranee taas. Jos niille antaa pikkusormen, ne vie varpaatkin :)
Harrastuksissa PON on mun mielestä sekä ihan ässä, että täysi painajainen, sillä PONin kanssa joutuu aika usein ottamaan huomioon sen, millä tuulella koira on. Kingin agility on hyvä esimerkki. Toiseksi viimeiset treenit ennen joulua: Kingi lähtee esteelle kun esteelle kun talkkari jäiseltä peltikatolta ja siinä sitten kaikkien kouluttajan kehujen saattelemana suunnitellaan jo kisaamista. Viimeiset treenit ennen joulua: Kingi ei mene ainoatakaan estettä. Huutaa louskuttaa joka esteellä ja törmää neljä jarrua lukossa muttei hyppää. Kouluttaja epäilee ettei meikäläinen osaa nyt jotenkin viedä koiraa esteelle ja viettää seuraavat puoli tuntia yrittäen itse. Tulos: "Ei jukoliste noin tuulella käypää koiraa voi olla!" enkä ryhdy väittämään kouluttajalle vastaan hänen todettuaan päivänselvän asian. Kun poistumme kentältä, Kingi hyppii itsekseen huvikseen muutaman esteen, tulee iloisesti heiluttamaan mulle häntää ja nauraa. Pilkkaa vai anteeksipyyntö? Ei siinä paljon voinu kun nauraa :)
Eli PON voi olla melkein mitä vaan. Samoin kun Mervillä, mullakin ensimmäinen on opettanut eniten, on sellanen pakkaus ettei toista löydy. Itsepäisin otus maan päällä ja välillä saa pinnan niin tiukalle että tuntuu että pää hajoaa, ja silti maailman viisain ja ihanin otus, paras kaveri joka tekee varmasti loppujen lopuksi kaikkensa sun eteesi ja työntää sen ison päänsä sun kainaloon kun sulla on paha mieli.
Parasta PONissa on, ettei siitä mun mielestä voi muodostaa mitään stereotypiaa, meillä ainakin kaikki koirat on täysin Yksilöitä ISOLLA Y:llä. Ei sillä etteikö kaikki maailman koirat olis, mutta kun vertaa meidän aiempiin rotuihin, niissä tuntui olevan enemmän niitä yhtenäisiä stereotyyppissiä piirteitä mitä kirjoista löytyy. Nyt se taas höpöttää varmaan ihan mitä sattuu, mutta näin lopuksi: KAHTA EN VAIHDA. Toinen on PON, ja toinen on...