Jutun lähetti Marika , Tammikuun 7, 2005 kello 12:28:10
Re: Noista hoitojutuista..Vastineena juttuun: Re: Noista hoitojutuista.., jonka kirjoitti: Majka , Tammikuun 6, 2005 kello 22:55:30:
Moi vaan kaikille! Uskaltauduinpa minäkin taas pitkästä aikaa "esiin".
Meillä on ollut yksi kutinakoira talossa ja voin sanoa, että se aika oli tuskaa ihan koko perheelle. Siihen aikaan ei puhuttu vielä lainkaan hiivasta, vain allergioista ja jonkinlaisista muista sienistä. Tuuttihan repi itseään vuosikaudet ja varmaan jollain tasolla sekosi omaan kutinaansa.
Vuosien aikana tehtiin jos jonkinlaisia toimenpiteitä esim anaalirauhaset poistettiin, tehtiin allergiavasta-ainetesti, oltiin allergiadietillä, pestiin kymmenillä eri pesuaineilla ja lopulta kun ei muuta enää keksitty,
annettiin kipulääkettä!?
Tuuttihan siis repi päivittäin peräaukon ympäristönsä verille, jos ei hampaillaan, niin sitten veti takapuoltaan esim asfalttia pitkin. Samoin se repi tassujaan, korviaan ja leukaansa. Heräsin likimain joka yö automaattisesti komentamaan koiraa ja välillä pidettiin sitten pönttöä päässä.
Ajatelkaa, jos teitä kutittaisi MIELETTÖMÄSTI, ettekä pääsisi raapimaan itseänne. Ei siis ihme, että Tuutti hieman "kilahti". Se saattoi hyökkiä ihmisten kimppuun ilman syytä, hajoitti kotona paikkoja ja kävi useaan otteeseen vanhan skyeterrierimme kimppuun ihan tosissaan.
Vielä vuosia Tuutin kuoleman jälkeen, heräilin yöllä siihen, että joku raapii itseään. Ja vasta jokinaika sitten lopetin koirieni komentamisen, jos ne sattuivat hiukan itseään kuopsuttamaan. Kyllähän koiriakin joskus kutittaa;)
Lopulta päästimme Tuutin, ja siinä vaiheessa myös itsemme, kärsimyksistä sen ollessa vasta neljävuotias. Koiran lopettaminen on aina kauheaa, mutta tästä tapauksesta on kyllä itselleni tullut se kauhein. Eihän Tuutissa ruuminavauksessa löytynyt mitään vikaa.
Kotona tilanne kuitenkin rauhoittui Tuutin poismenon jälkeen.Myöhemmin olemme siis epäilleet syyksi kutinaan yksinkertaisesti hiivaa.
Onneksi siis näitäkin asioita tutkitaan ja aina löytyy jotain uutta. Aikoinaan tutkitutin skyetani, niiden sniffailun takia. Ei löytynyt vikaa sydämestä eikä keuhkoista, rahaa vaan paloi pirusti. Muutama vuosi myöhemmin keksittiin koirien nenäpunkki. No, ainakin koirani oli hyvin tutkittuja:)Tällä hetkellä ei kodissamme kutinakoiria, onneksi, ole. Eri värejä ja karvanlaatuja kyllä löytyy ja jotkut kaljuuntuvat välillä kokonaan.
Tänäkin vuonna Messarissa oli mukana yksi "kalju", jonka isosisko ja äiti ovat myös esiintyneet aiemmin samassa näyttelyssä junioriluokassa, niinikään kaljuina:)) Mitään kutinaongelmaa ei kuitenkaan ole ollut.
Ainoa, joka ei ole koskaan kaljuuntunut, vaikka on pari pentuettakin takana, on meidän Impi-Ilonamme. Siinä siis yksi esimerkki koirasta, jolla ei ole ongelmia turkin ja ihon kanssa. Vaan vielä kun saisi aivot;))Kaikesta huolimatta toivottelen tässä samalla Oikein mukavaa UUTTA VUOTTA koko PONpoppoolle!
Riennoissa törmäillään!!Marika