Jutun lähetti Majka , Syyskuun 8, 2003 kello 13:02:09
Re: Kyllä löytyy!Vastineena juttuun: Wautsi wau!, jonka kirjoitti: Pia , Syyskuun 7, 2003 kello 22:32:28:
Nimittäin niitä fiiliksiä että PON ymmärtää huomattavasti enemmän kuin antaa ymmärtää...
Kerronpa pari esimerkkiä, koirasta nimeltä Mikko Mallikas.
Alkukesästä treenasimme Mikkoa ja Melinaa AgiRotua varten. Kävimme esimerkiksi Hakunilan koirapuiston agilityradalla. Menimme siis sinne, ja laskimme koirat vapaiksi agilitytarhan puolelle. Mukana siis Miklos ja Jes-Tas.Seisoimme kentän pitkän sivun laidalla, keskivaiheilla, ja rupesimme keskustelemaan Melinan kanssa siitä, millaisella harjoituksella aloitetaan ja mitä sen jälkeen. Viittasin vastakkaisessa päädyssä oleviin esteisiin ja sanoin: Otetaan ensin tuo hyppy tuolla kulmassa, sitten sen jälkeen tuleva toinen hyppy, ja jos Mikko suoriutuu hyvin, saa se palkinnoksi mennä A-esteelle.
Miklos siis tykkää A-esteestä niin paljon, että se passaa palkinnoksi melkein paremminkin kuin namit tms. Sitten aloimme puhumaan seuraavasta harjoituksesta, ja mitäs samaan aikaan tekikään Mikko Mallikas, kuin lähti hissukseen tassuttelemaan sinne kentän toiselle puolen, pujotellen muiden esteiden välistä sinne, ja meni istua nakottamaan juuri sen ensimmäisen hyppyesteen taakse, josta olimme puhuneet. Sitten se kääntyi katsomaan Melinaa, kuin lupaa odottaen.
Olimme hieman ymmällämme, siis häh?? ja Melina kuin vitsinä huusi: Aita! Ja Mikko hyppäsi sen aidan yli, suuntasi toiselle aidalle (Aita!) ja sitten palkitsi itse itsensä A-esteellä (Aaaa!).
No, ei oikein sanoja löytynyt meiltä, niin kummissamme olimme. Kenttä kun oli täynnä erilaisia esteitä ja A-esteitäkin oli kaksi. No ehkä se oli vain sattumaa...Kerta vielä voikin mennä sattuman piikkiin, mutta entäs toinen kerta samassa treenaussessiossa? Olimme toisessa kohtaa radalla, ja suunnittelimme harjoituksen jossa olisi ensin hyppy, sitten 90 asteen käännös oikeaan ja heti toinen hyppy, ja jos ne menisivät hyvin, pääsisi Mikko toiselle A-esteelle. Ensimmäisellä yrittämällä Mikko hyppäsi ekan esteen ja meni toisesta ohitse eikä siis päässyt A:lle.
Ryhdyimme siinä sitten pohtimaan Melinan optimaalista sijoittumista, jotta saisi Mikon ohjattua ekan hypyn jälkeen heti käännöksen kautta seuraavalle hypylle. Siinä jutellessamme, Mikko hipsi Melinan selän takana sen ekan hyppyesteen taakse istumaan, katsoi Melinaa hetken, mutta tuntui sitten tuumaavan että siellä ne taas juoruaa, ja minun ilmeeni oli varmaan aika mainio... kun näin kuinka ihan itsekseen Mikko hyppää ekan esteen, tekee täydellisen käännöksen ja hyppää toisen ja palkitsee itsensä jälleen A:lla...Tuon tapahtuman jälkeen emme ole vähätelleet Mikon älyä ja ymmärrystä, vaan esim. AgiRodussa Melina sitten istutti Mikon radan laidalle ja näytti ja sanoi esteet oikeassa järjestyksessä. Eikä ollut radalla sitten mitään epäselvyyksiä asiasta.
Agilitymestaruuskisojen aloittelevissa minä tein samoin, mutta aliarvioin koirani ja en kertonut koko rataa kun ajattelin että se ei kuitenkaan muista. Sanoin vain: hyppy-hyppy-hyppy, sitten vasemmalle putki, sitten hyppy ja oikealle pussiin.
Ja paikalla olleet muistanevatkin Mikon lähdön, jätin sen "paikalle" ja kun käänsin selkäni, ampaisi se kuin tykin kuula hyppy-hyppy-hyppy-vasemmalle putkeen- ja tässä vaiheessa minulle tuli kiire perään - sain sen kiinni kun se oli menossa pussiin muistaakseni ja sitten se pysähtyikin: mitä sitten? Tässäkö se oli? Minä tyhmä kun en ollut kertonut, että hypyt tullaan vielä takaisinkin...Majka