Jutun lähetti Majka , Marraskuun 26, 2007 kello: 13:30:48
Re: PON hiirikoiranaVastineena juttuun: Re: PON hiirikoirana, jonka kirjoitti: Suvi , Marraskuun 26, 2007 kello: 12:33:40:
Heh, hiiriä ei meillekään ole sattunut koirien kohdalle, mutta Suvin kirjoitus kirvoitti montakin pieneläinkohtaamista mieleen.
Edesmennyt Jes-Tas oli kova lintukoira. Monta kertaa karkasi maalla metsään ja tuli lintu suussa takaisin. Jo kaukaa näkyi korkealle ilmaan tehdyistä pukkihyppelyistä ja koko koirasta kumpuavasta hehkusta, että oli onnistunut keikka. Linnut kokivat joka kerta kohtalonsa Jes-Tasin suussa. Eevan luona Ruovedellä rannassa näimme kerran miten pyynti tapahtui. Jes-Tas bongasi rantavedessä kaislikon lomassa linnun, jahtasi sitä jonkin aikaa kaislikko suhisten ja sai linnun kiinni. Sitten se jatkoi juoksentelua onnesta hypähdellen ympäriinsä. Oletan että tässä vaiheessa linnulta napsahtaa niskat poikki.
Niin höntti otus Jes-Tas kuitenkin oli, että joka kerta meni lankaan kun sitä oikein kehui ja pyysi näyttämään mitä sillä on. Tuli tohkeissaan näyttämään, otettiin lintu pois suusta ja sitten tehtiin HARHAUTUS: tules katsoon mitäs kivaa täällä oikein onkaan! (ja sillä välin lintu roskiin = koira unohti sen)Jes-Tas sai kiinni myös jäniksenpoikasia ja siilejä, niin isoa siiliä ei ollutkaan etteikö sitä olisi suuhun saanut ahdettua. Sitten taas töpö heiluen oltiin onnellisia. Tämä kulki geeneissä: Jes-Tasin Prosna-äiti tappoi kaikki kotitonttinsa siilit.
Jes-Tas nappasi meillä kotona suuhunsa myös akvaariosta ulos hypänneen ainakin 13-senttisen betta simorum - villitaistelukalan. Hautoi ja kanniskeli sitä ainakin vartin verran ennen kuin paljastui (mitään ei näkynyt ulospäin vaan koko kala oli koiran suun sisällä)... ja kala oli yhä elossa.
Kun rusakko ylitti tien lenkillä, Jes-Tas huusi kuin sitä olisi hakattu, jos ei päässyt pupun perään.
Jes-Tasin siskontyttö Moppi on jatkanut tätä kyseenalaista perinnettä perheessämme.
Keväällä jouduin viemään pieneläinklinikalle lopetettavaksi rusakonpoikasen sen jälkeen, kun se oli käynyt Mopin suussa. Ihan hihnalenkin varrella Moppi sen koppasi kitaansa ja kanniskeli kunnes yhtäkkiä sylkäisi ulos. Kesti vähän aikaa ennen kuin tunnistin hämärässä kaatosateesta litimärän mötin pupuksi. Koska pupu ei liikkunut lainkaan ja oli omituisessa asennossa, nappasin sen kakkapussiin ja otin mukaan. Pieneläinklinikka sijaitsee vain viiden minuutin ajomatkan päässä meiltä, joten hurautin sinne lenkin päätteeksi. Pupulla todettiin olevan ainakin toinen takajalka poikki eikä siitä enää ollut eläjäksi.Moppi sai ensimmäisen oman lintunsa kiinni viime kesänä metsälenkillä. Kuulin linnun rääkätystä lähellä meitä, ja sitten huomasin että vaakkuminen liikkui ohitsemme samaa tahtia Mopin kanssa... Moppi kävi maate ja laski linnun suustaan, se oli kyllä hengissä ja räpiköi pois kunhan sain koiran ensin pois siitä.
Tällaiset "onnistumiset" tietenkin ovat innoittaneet Mopin vallan innokkaaksi etsimään potentiaalisia pupujatipuja ja muita pikkueläimiä. Tien yli vilistävä myyrä saa sen ihan villiksi kun ei hihnan takia pääse kimppuun. Moppi katselee myös akvaariokaloja, mutta pääasiassa vain valkoisia.
Miklosta kiinnostaa muut eläimet myös, mutta en jaksa uskoa sen tekevän pahaa niille. Talvi-iltana hoitopaikassa Mikko oli katsellut ikkunasta ulos ja sitten pyytänyt takaovesta pihalle. Ulos päästyään se oli mennyt ja kuonolla osoittanut lumihangessa kyhjöttävän pikkulinnun. Sitä lintua oli sitten lämmitetty ja hoidettu ja se oli vironnut ja lähtenyt pihalle lentoon. :-)
Majka