Jutun lähetti Majka , Syyskuun 8, 2007 kello: 20:47:20
Ensimmäinen jälkikokeemmeKoska täksi viikonlopuksi ei mistään löytynyt SM-kisoja (toisin kuin edelliseksi ja kahdeksi seuraavaksi viikonlopuksi) ;-D kävimme Salossa ihka ensimmäisessä jälkikokeessamme.
Koelaji oli kansallinen pelastusjälkikoe, jossa ei valitettavasti ole minkäänlaista alokasluokkaa tms tasoluokkia, vaan maasto-osuus vastaa suoraan pk-jäljen voittajaluokan jälkeä.
Jälki on noin 1500 m pitkä ja vähintään 2,5 h vanha. Jäljellä on 6 esinettä ja jäljen päässä on ihminen joka pitää ilmaista. Aikaa jäljestämiseen on 40 min. Jäljellä on useita kulmia joista ainakin yksi on vähintään 45 asteen terävä kulma.
Koira nostaa jäljen joko 50 x 50 m ruudusta tai sitten 100 m pitkältä janalta.Takanamme oli peräti 3 jälkiharjoitusta tänä vuonna, ja nekään ei oikein menneet putkeen...
1. jälkiharjoitus oli 200-300 m pitkä ja 2 h vanha jälki, joka meni jäljen nostamisesta alkaen hirveäksi höseltämiseksi kun Miklos eteni liian lujaa jäljen ikään nähden ja meni sitten kaikista kulmista pitkälti yli ennen kuin huomasi ettei ollutkaan enää jäljellä. Meni osasta esineistä yli.
2. harjoitusjälki oli 600-700 m pitkä, 5 esinettä ja noin 2 h vanha. Jäljen nosto sujui hyvin, opin lukemaan miltä koira näyttää kun on oikeasti ihmisen jäljellä ja keskittyy siihen. Mikko etenee silloin rauhallsiesti kuono aivan maassa kiinni ja pysyy hyvin jäljen päällä. Valitettavasti tämä jälki ylitti metsätien jossa kulki useita ihmisiä ja pyöräilijöitä ja jälki katosi meitlä tässä. Löysimme sen myöhemmin uudelleen ja saimmeajettua loppuun asti. Yksi esine jäi välöiin ja yhdestä Mikko meni ylitse.
3. harjoitusjälki oli 200-300 m pitkä ja meni muuten hyvin (yhdestä esineestä koira meni ylitse) mutta jäljen viimeisen 50 m oli sotkenut pari sienestäjää niin, että jälki katosi täysin ja edes jäljen tekijä itse ei löytänyt lopussa olevaa viimeistä esinettä. ;-)
Lisäksi tein yhden jäljennosto-harjoituksen melko tuoreella jäljellä ja sen kohdalla Mikko itsepintaisesti halusi mennä takajälkeen (eli väärään suuntaan jälkeä) ja homma oli ihan hirveää sotkemista vaan.
...joten ymmärrettävästi tähän jälkikokeeseen mentiin hakemaan kokemusta ja oppia. Ja sitä saatiin. :-DJäljen nosto tapahtui ruudusta. Kun yritin selvittää, miten lähtisin sitä nostamaan, ei tuomari saanut siitä tolkkua enkä minä tuomarin puheista. No, lähdin sitten kulkemaan yhtä ruudun sivua ja Mikko nosti jäljen ja lähti jäljestämään ruudun sisällepäin. Tuomari huusi "takajälki!" jolloin minä mukamas yritin vetää koiran pois ja ohjata sen vastakkaiseen suuntaan (muuta kuulemma lähetinkin oikeasti ihan eri suuntaan). Siinä sitten mennä touhotettiin sinne ja tänne ruudussa ja aloin jo olla epätoivoinen kun koira ei nosta jälkeä oikeaan suuntaan ei niin millään, eksyimme jo ruudusta uloskin välillä.
Tuomari katsoi sitä aikansa ja sääli varmaan Mikkoa sitten koska huusi, että koira jo kerran lähti tosi nätisti jäljestämään oikeaan suuntaan, mutta olin sen vetäissyt pois, joten josko vielä yrität tältä sivulta jos se vielä lähtisi uudelleen jäljestämään... (mieltä ylentäviä kommentteja, jess)No Mikko nappasi jäljen ja lähti ihan oikeannäköisenä jäljestämään ja näin pääsimme kuin ppääsimmekin vauhtiin. Ei aikaakaan kun se kävi maahan ja kuonolla tökki: löytyi hanska. Tässä liika into taas kostautui ja hukkasimme jäljen, ajattelin että tästä ei totisesti tule yhtikäs mitään, kiertelimme ja kaartelimme sinne tänne esineen löytymispaikan ympärillä kunnes yhtäkkiä Mikko iski nenän taas maahan ja matka jatkui rauhallisesti.
Jäljen puolen välin jälkeen oli tehty terävä kulma, varsinainen piikki, ja mielestäni kävimme kulman kärjessä asti sillä siellä Mikko kadotti jäljen ja vasta kun olimme taas tehneet ympyrän kohdan ympärillä ja matka jatkui melkein samasta kohdasta takaisinpäin, ymmärsin että siinä oli se terävä kulma (tätä emme ikinä ole harjoitelleet).
Matkan jatkuessa Mikko meni kulmista yhä vähemmän yli ja oppi olemaan paljon tarkempi jäljestämisessä.Lopulta Mikko oli ilmaissut 5 esinettä (joista minä en olisi huomannut ensimmäistäkään vaan koira ihan oikeasti ne löysi ja osoitti makaamalla ja nenällä näyttämällä). Ihme juttu, että omissa treeneissä se meni esineitten läpi, mutta nyt ekalla pitkällä jäljellä ilmaisi ne moitteettomasti. Yhdestä esineestä se meni 3 m verran ohi mutta palasi sitten heti ja tarkensi missä esine olikaan ja ilmaisi sen.
Sitten vastaan tuli harhajälki, joka oli paljon varsinaista jälkeä tuoreempi. Mikko vaihtoi harhajäljelle hetken pohdittuaan ja meno oli heti eri näköistä - paljon kovempi vauhti ja huolimattomampi. Arvasin että kyseessä oli nyt eri jälki, koska koiran olemus oli aivan erilainen. Hetken jäljestämisen jälkeen olin varma asiasta ja yritin palata kohtaan, jossa Mikko mielestäni oli vaihtanut harhajäljelle. En kuitenkaan enää tunnistanut kohtaa (olisi pitänyt merkata!) ja koko homma meni sitten ihan sekaisin. Suoritus levähti siihen ja päätin luovuttaa (aikakin tuli jo täyteen) ja palasin tielle josta olimme lähteneet.
Katsoin olisiko Mikko nostanut ilmahajua maalimiehestä matkan varrella mutta ei saanut hajua. Maalimies kertoi, että hän oli nähnyt kun me lähdimme harhajäljelle, ja kun me tulimme siltä, olimme kaartaneet hänet ohitseen.Jälkeä olisi siis vain noin 100 m jäljellä kun hukka kävi.
Suorituksemme jälkeen tuomarilla oli aikaa antaa meille runsaasti vinkkejä ja neuvoja niin aloitukseen kuin lopetukseenkin, piirtää kuvioita maahan jne. Näin ollen tämä koe tosiaan oli hyvä opintoreissu. Olisin kuulemma voinut ottaa lopun maalimiehen etsinnän ihan hakunakin, kun kuitenkin kaikki 5 esinettä jo oli taskussa mukana. Tai yrittää nostaa tien varresta jälkeä maalimiehelle (jäljentekijä teki jäljen, tuli pois alueelta ja palasi piilopaikkaansa kun lähdimme jäljestämään, eli tieltä oli jälki myös suoraan maalimiehelle). Mikko ehkä hetken aikaa jäljestikin sitä pois lähtiessämme, mutta minä olin jo silloin luovuttanut ja en antanut jatkaa enää.
Hieno kokemus ja nyt toivotaan että jossain päin Suomea vielä järjestetään uusi pejä-koe tänä vuonna (ja että mahdutaan sinne). :-)
Majka