Jutun lähetti Aatos , Tammikuun 20, 2006 kello 12:03:08
Re: Niksit on monetVastineena juttuun: Re: Niksit on monet, jonka kirjoitti: Lilla , Tammikuun 19, 2006 kello 15:25:56:
Lilla, terve, mä en tiennytkään, että meillä on yhteisiä kiinnostuksen aiheita! Mäkin oon aika ekspertti näissä sisustushommissa. Ja muissakin hommissa!
Kun minä olin aika pieni, minä tykkäsin nukkua emännän ja isännän sängyn alla. Minä möngin sinne aina iltaisin ja pari kertaa yössä tulin sieltä tarkistamaan, nukkuuko ne, vai haluaisiko ne mennä mun kanssa vaikka lenkille tai ulos leikkimään. Yleensä ne halusivat ainakin mennä ulos lenkkeilemään, jos aloin kyykistellä ja ähistä siinä sängyn vieressä, tuli emäntäänkin vauhtia kun kiikutti minua ulos!
Nyt kun olen kasvanut jo isoksi, en enää mahdu sängyn alle edes änkeemällä, mutta aika pitkään minä yritin kuitenkin pitää tavastani kiinni. Minä aloin olla jo aika iso, kun emäntä "sisusti" ja maalasi itse tuolin siniseksi ja laittoi sen siihen sängyn viereen yöpöydäksi. Se asetteli siihen uuden sinisen lampun ja kännykkänsä ja oli hirveän ylpeä, vaikka minusta oli aika ruma se lamppukin. Ja se kännykkä piti ikävää ääntä aamuisin, kun silloin olisi nukuttanut.
Niinpä minä poika sitten tartuin toimeen. Ajattelin hankkiutua ensin siitä kännykästä eroon. Yhtenä yönä, kun oli jostain syystä vähän uneton olo, minä nappasin kännykän, ryömin pikapikaa sieltä tuolin jalkojen välistä ja sängyn alle, mutta siinä kävi semmoinen oho, että mulla jäi etujalkaan kiinni sen lampun johto ja se lamppu putosi ensin minun pepun päälle ja siitä lattialle ja meni ainakin kolmeenkymmeneen osaan. Se oli semmoinen keraaminen vehje. Emäntä siinä sitten heräsi ja alkoi huutaa ja siivota niitä jälkiä, niin eihän se onneksi hokassut, että mulla oli se kännykkä siellä sängyn alla! Minä kerkesin senkin syödä, että tavallaan meni kaks kärpästä yhdellä iskulla!
En minä isompana olekaan sitten päässyt käsiksi oikein mihinkään kunnon puruleluihin. Mutta puolikas kinkku me syötiin joulun alla Mupen kanssa! Pöydältä otettiin (tais särkyä mamman uunivuokakin) ja syötiin ja vähän janotti sen jälkeen! Saatiin myö vähän huutia siitä ja jouduttiin pariksi päiväksi kevyemmälle ruoalle, mutta oli se sen arvoista!