Jutun lähetti Viivi , Tammikuun 19, 2006 kello 13:52:22
Re: Vatsaaaaa palparoittaaaaa..Vastineena juttuun: Vatsaaaaa palparoittaaaaa.., jonka kirjoitti: Mervi/ Oikeastaan INNI :) , Tammikuun 12, 2006 kello 23:26:27:
Pititän minunkin nyt tähän kommentoida kun tuo syöminen on minulle niin läheinen aihe...
Ensinnäkin olen huomannut, ettei kannata syödä liian yksipuolisesti, se ei ole yhtään hyvä juttu. Parasta on, kun syö välillä jotain suolaista (leivät, etenkin ne paperipussissa olevat on hyviä, samoin juusto ja kyllä koiranruokakin menee. Makkaraa voi hyvin syödä parikin pötköä kerralla mutta jos kuivaruokaa syö yli kilon kerralla niin siitä tulee kyllä masu kipeäksi... eli kannattaa pitäytyä näissä kosteissa sapuskoissa. Olen minäkin tosin tuota rasvaustakin kokeillut mutta käsirasva ei selvästikään toimi yhtä hyvin kuin bepanteeni ja sitä taas pidetään ilkeästi kaapissa piilossa...)ja välillä makeaa (puoli kiloa toffeesuklaata on ältsin hyvää mutta kyllä siitä "vähän" huono olo jälkikäteen tuli, sen sijaan puolikas omenakakku ja puolikas taatelikakku olivat oikein makoisia, omenakakusta tosin oli syöty jo puolet kun ehdin apajille ja taatelikakkua taas en ehtinyt syödä loppuun kun minut ilkeästi keskeytettiin. Muuten olisin toki syönyt ne kokonaan)niin ei pääse kyllästymään. Ja kuitujen saantia ei kannata unohtaa. Siihen auttavat leivän lisäksi erilaiset kasvikset kuten kurkku (ilman sitä muovikäärettä siis, onneksi se on helppo poistaa) ja banaani (kuorista en osaa sanoa ovatko hyviä, itse kuorin ne ensin)
Monipuolisuuden lisäksi kannattaa herkuttelujen välillä pitää taukoja etteivät ihmiset opi liian varovaisiksi ruokansa suhteen. Kun on pari viikkoa "kiltista" (mitä tuokin sitten mahtaa tarkoittaa)ne kyllä taas jättävät vahingossa pöydälle jotain herkkua =) Testattu on.Viivi
Ps.Voisiko joku kertoa minulle että mikä idea on siinä että ruokaa jätetään (ainakin minuutiksi) johonkin käytännössä maatasolle (kuten sängylle tai sohvapöydälle) ellei se olisi tarkoitettu minulle? Ja sitten jos sen syö tulee hirveä valitus... ei tuollaista voi ymmärtää...