Jutun lähetti Mervi , Tammikuun 9, 2006 kello 23:34:56
Näin sitä juttua vaan kehkeytyy:)Moikka!
Tyrkkäsin nyt ihan uuden otsikon..Kun en enää ollu varma mihinkä väliin olisi järkevin kirjotella..
Mutta siihen asiaani! Kun näitä meidän kommenteerauksia lukee - ihan niinko lukee (eikä hujauta)..niin aika kattavaa kommentointia on luonne asioihin tullut.Meillä jokaisella on varmasti ne hienot ja hyvät kokemukset sekä ne ikävämmätkin/valitettavasti.
Asia rönsysi, TOKO,Agility ym harrastuksista luonnetesteihin.
Itse "taannuin" ikäviin muistoihini Pepi poikakoiraa ajatellessani ja niitä ikäviä muistoja tuli "tuuletettua". TOIVOTTAVASTI en aiheuttanut sitä, että rodusta kiinnostunut ihminen lukee muisteluni ja tuumaa ettei ikuna mulle tuollaista pipipäätä. Asia on nimittäin niin, että tälläiset(kuten Peppana) "kummajaiset" rodussa kun rodussa ON HARVINAISIA. Niitä kuitenkin on ja ilmeisesti tulee olemaan - vallitsevilla trendeillä jalostus suunnissa. Aika usein unohtuu kauneuden kustannuksella tärkeä(kein) asia ; luonne.Sitten se varsinainen asiani - kun alunpitäen piti kertoilla MEIDÄN JOKAISEN PONin kanssa liikuskelevan immeisen tarinoita ja kokemuksia omista PONeista ihan tavallisissa arkioloissa..niin palataanko siihen? Ihan varmasti jokaikisellä PONilla on omat kummalliset tapansa :) Itse kun suorastaan nautin lukiessani tarinoita, pitkiä ja pätkiä - niin mikäs sen mukavampaa olisi kun lukea täältä PON tarinoita..eikä välttämättä ilman huumoria:)Toisaalta voisin väittää ettei PONin kanssa elämisestä oikein voi kertoa ilman pientä naurunpyrskähdystä!
Sellainen pikkunen tarinan tynkä (vai tuleeko tänne kokelma Mummo koiran lenkkeilystä? Taisin jo pätkän heittääkin taannoin)no how ever:)
Nena Mummelihan on täällä kotikylilläään tunnettu siitä, että se ei pidä vieraista lapsista jotka ovat kokoluokkaa 80-110 cm :) siis PON joka on elänyt ikänsä lasten kanssa - omat saa vaikka PONi rattastusta jos haluavat.
Noh - tässä illalla käytiin lenkillä ystäväni kanssa ja hänen lapset olivat mukana..toinen 2 v ja toinen 3œ v..Isompi OTTO poika tietääkin jo varsin hyvin(jankutettu on!), että Mummo on se "äkänen koira - ei saa tunkea kättä sen karvoihin"
Mentiin kentälle heittämään koirille palloa..ja kas Mummo kipitti Oton rinnalla ANTAEN tonkia pallon suusta ja jopa istui odottamaan että Otto heittää sen..näin jatkui ja vauhtia riitti..Sanoisinko, että kuulin mukavimman lausahduksen pitkästä aikaa: "Ei Mummo oo äkänen - se plakastaa minua ja palloa!!"
Eikös sitä sanota että lapsen suusta totuus tulee? - toivotaan että Mummon plakkaus on kestävää lajia ja ei katoa pallon myötä..Mervi ja 3x Pooonit, nyt vähemmän tiukkapiposet(kop kop)